keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kolme kuukautta hevosenomistamista takana - mitä olemme oppineet?

Noh, ei paljon mitään ja kaikenlaista samaan aikaan :D Ykköskriteerinä tietty se mitä jokainen hevosenomistaja varoitti - kaikki maksaa ja paljon. Ja aina enemmän kun alkuun kuvittelit.

Alby, oma rautias ratsuni, on hieno elukka ja on kotiutunut nopeasti. Muutamia ylläreitä on toki sen kanssa saatu tässä kokea ensi kuukausina ja tietysti myös hänen palatessaan takas työhommiin laidunelämää vaille vuoden viettäneenä.

Ensimmäisekseen, Albya on ruokittu hyvin mutta painoa ei ole tarttunut matkaan. Seuraava askel on ruokkia niin maan perkeleesti. Ihanasti hän ei ole luonteeltaan turhan kuuma eli mikään ruoka ei sitä ole vielä heittänyt sitä aivoista ihan sekasin mikä on bonusta. Sivuhuomiona mainittakoon - kun täykkärit ovat laukkaurallaan aktiivisia, niitä ruokitaan todella energiapitoisella sapuskalla, niitä lääkitään paljon kipulääkkeillä jotta konit tuntee olonsa aivan erinomaisen virkeäksi. Täykkärit tuppaa olemaan vähän herkkiksiä monen asian suhteen ja monilla niistä menee vanhempinakin nuppi sekaisin liian energiapitoisesta ruoasta. Kauraa täällä karsastetaan juuri kyseisestä syystä.

Jokatapauksessa näin kolmen kuukauden omistajuuden jälkeen Albyn turkki kiiltää kuin viimeistä päivää ja hevonen käyttäytyy hyvin käsitellessä (ruokinta-aikojen ulkopuolella).  Traileriin se kävelee etu- tai takaperin, voi jättää kiinni sidottuna mihin vaan ja pysyy rauhallisena.

Ratsastaessa tällä otuksella on kyllä maagiset hermot täysveriseksi, se on lungi kun mikä ollut tähän asti joka paikassa missä ollaan käyty. Pientä arkuutta selän suhteen on olemassa, joten alunperin ekat viikot juoksutin Albya ennen selkään nousua ihan hetken - tyyliin pari minsaa molempiin suuntiin kävellen, ravaten ja laukaten. Se jeesas ja selkä lämpeni hyvin ennen kyytiin nousua.

Sittemmin olen häntä lähinnä käpytellyt maasta käsin ennen selkään nousua ja kiristellyt satulavyötä vähitellen. Ja tästä päästäänkin ongelmanratkaisuhommiin - mielestäni vialla on yksi asia kolmesta, joko huonossa kunnossa oleva selkä joka tarvitsee terapiaa ja voimistusta, huonosti istuva satula tai vatsahaava. Vatsa tuntuu olevan nyt kunnossa ja satula on sopiva, ja pari eri ratsastajaa selässä käyttäneenä luulen isoimman ongelman olevan se, ettei herra mielellään nosta selkäänsä läpi kunnolla ja ota painoa takaosalle, ja takaosa ja alaselkä ei siten vahvistu.

Eilen käytin kaveriani kyydissä joka on ns. todella hyvä ratsastaja ja hän sai Albyn liikkumaan erinomaisesti viidessä minuutissa mikä on huippujuttu. Hyppäsin itse selkään seuraavaksi ja kylläpä tuntui hevonen hyvältä. Pyöreältä ja kevyeltä avuille.

Jatkamme harjoittelua ja yritämme postailla edes vähän useammin jatkossa.