Hämyheikki olalla

Ennen tänne muuttoani isoimpia ongelmiani paikalliselämän suhteen oli taatusti kaikki mahdolliset örkit. Käärmeet, skorpionit, hämähäkit, tuhatjalkaiset ja mitä vielä. Aika monta kuukautta meni vahingossa ilman havaintoja vaan on niitä hämiksiä tullut vastaan aikas monen näköistä viimeisen reilun kolmen vuoden aikana - ilokseni voin todeta fobian asettuneen ainakin hitusen.

Kaupungissa kerrostalossa asuessa ei hämähäkeistä oikastaan ole mitään ongelmaa. Jo omakotitaloissa niitä näkee huomattavasti enemmän, kun pihaa, puita ja pensasta on suojaamassa niiden mahdollisia pesäoloja. Täällä tavallaan olen jollain metatasolla ymmärtänyt miksi näitä luontokunnan tuotteita täytyy edes olla olemassa - Australialaiset kärpäset on saatanallisia olentoja, ne lentävät silmiin, korviin ja suuhun täyttä vauhtia ja pysyvät perässä juoksuvauhdissakin. Ja hämikset syövät kärpäsiä, toisaalta niitä listii ja syö myös kissamme Miso. Oma hevoseni on täysin heikkohermoinen näiden ystävien suhteen ja tämän vuoksi elää kokopäähupullisena kesäkuukaudet. Jopa ratsastaessa saa olla kärpäshuppu silmien ympärillä.

Sitten kun päästään paikallistumisessa sille tasolle että hankitaan ylläpitohevonen, tulee nämä ötökkasiat ihan eri tavalla tutuiksi. Tallilla ei paljon katonrajaa katsella ellei ihan välttämättä tee mieli alkaa hämisbongariksi - seittiä on nimittäin kaikki kulmat täynnä. Tähän asti täällä suunnittelemani strategia "älä katso minnekkään muualle kuin eteesi" on toiminut semihyvin, paitsi kerran kun porttia lukitessa hämis juoksi käden yli.

Kärmekset täällä valitettavasti ovat myös sieltä maailman myrkyllisimmästä päädystä ja niiden kanssa kannattaa olla varovainen jos vastaan tulee. Onnekseni omat havaintoni ovat aina olleet kuolleita yksilöitä - en ole ihan varma kuin päin sitä oliskaan jos jalan alta bongaisi vaikka paikallisen tiikerikäärmeen, jonka (onnistunut) purema tappaa aina ilman vastamyrkkyä. Välillä ne onnekseen unohtavat sylkäistä myrkyt pureman mukaan eli silloin tällöin Hannu Hanhimainen pelastautuminen on todennäköistä.

Tämän kaiken pelottelun jälkeen on toki muistettava ettei täällä kovin usein kuolla hämisten puremiin - käärmeet tappavat toisinaan, mutta hyvin harvoin tilanteessa joissa niitä ei ole provosoitu. Joten jos ikinä arvelluttaa, kyllä täällä pärjää. Ainakin jotenkin. Ainakin kaupungissa .

Tässä vielä loppukevennykseksi video - lähdin hakemaan Eddietä ratsastusreissulle aamupäivästä jolloin oli jo 30 astetta lämmintä, tässä vastaus. Tämän videon kuvaamisen jälkeen tämä parivaljakko on päätynyt eri laitumille, heistä kun alkoi tulla sen verran addiktoituneita toisiinsa. Raukkaparat.