Hellurei taas vuoden hiljaiselon jälkeen.
Täällä Australiassa on toukokuusta lähtien lähinnä satanut vettä. Enkä muuten juksaa, sitä vodaa on tullut arviolta kolmen vuoden edestä. Tänään on marraskuun ensimmäinen ja vieläkin tuntuu ihan lopputalvelta, vaikka kyseessä on kevään viimeinen kuukausi..
Maneesien puutteessa siis ratastus hiljeni hieman sääolotiloista johtuen (ja kentän muuttuessa 3 kuukauden ajaksi ratsastuskelvottomaksi) joten on treenattu ruohotarhoissa, radalla ja pyöröaitauksessa.
Mutta, Eddietä nyt 11 kuukautta vuokranneena on ratsastuksessa tapahtunut harppauksia. Meillä on yhteisymmärrystä aiheista tahti, pidätteet, lisäykset ja taivutukset. Hyppäämään tai hiittaamaan ei olla menty lähinnä kontrollinpuutteen takia. Eddie ajaa mut aivan sekopäiseksi välillä sillä ikävällä kuudentoista vuoden elämänkokemuksella nimeltä "tyhmät työtä tekee - viisaat pääsee vähemmällä" joka käytännössä tarkoittaa ettei mitään tartte tehdä ellei ole ihan pakko, mutta onhan se opettanut ratsastamaan ihan erilailla..
Mutta tässä nyt on alettu sellaiseen hauskaan toimintaan kun oman hevosen ostoon - äidin ja isin järkytykseksi. Saas nähdä mitä sieltä löytyy vai löytyykö mittään, kun myynti-ilmoituksia lukiessa tulee lähinnä kiukkuiseksi. Aika paljon puutaheinää siellä vilisee, karmaisevia hintapyyntöjä imppaaville hevosille ja niin edelleen.
Niin ja tietysti näin Melbourne Cupin päivänä (meillä on täällä osavaltiollinen vapaapäivä laukkakisan takia, uskokaa tai älkää) on hyvä muistuttaa että täällä kolme neljäsosaa myyntihevosista on tosiaan näitä Off The Track laukkahevosia - niitä on kerta kaikkiaan pilvin pimein. Täykkärin sitä vois laittaa toki jos päästäisiin yli näistä kolmesta perinteisestä täykkäriongelmasta - paskat kaviot (kaikki tietää miten paljon maksaa soittaa kengittäjä kylään kolmen-neljän viikon välein), painonhallinnan ongelmat (ei siis pysy rasva kii millään ja sitä kautta ei lihaksetkaan ja niitä joutuu ruokkimaan aivan perkeleesti) ja sit enemmän tai vähemmä sekasin oleva kuuppa, tai ainakin aivot jotka saattaa erittäin yllättäen päättää et tää oli tässä, soronoo ihmiset, olen villihevoinen. Tämän kevään aikana olen todistanut kahden yli 6-vuotiaan täykkärin täydellistä pimahtamista, jolloin niitä ei saa kiinni tarhasta, niitä ei todellakaan sidota kiinni, ei lastata, ne potkii ja/tai puree ihmistä jne. Mutta onhan niitä hyviäkin olemassa eli ei voi silmiään täysin sulkea ajatukselta - englannin täysverinen on nimittäin perkeleen atleettinen hevonen ja siltä ei lopu kunto/kestävyys kesken jos haluaa ihan tosissaan harrastaa, etenkin kenttää.
Jos sais edes kaks kolmesta niin sit oltais jo pitkällä, mutta tietäen että näitä hevosia saa ostettua halvalla ja ylläpitoon menee kaksi kertaa enemmän rahaa kuin naapurin quarteri/puoliveri/stock horse/mikätahansapaitsitäykkäri polleen, mietyttää ostohinnan ja ylläpidon kustannuserot..
Palaan varmasti asiaan parin koeratsastuksen jälkeen, ensi sunnuntaina ois tarkoitus käydä vilkaseen yks 12-vuotias Australian Stock Horse tamma, saas nähdä kuin käy!
Kuulemiin,
Milla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti